Yhteispeliä

Seurakuntaelämä on joukkuelaji, jossa jokaisella jäsenellä on tärkeä tehtävä. Seurakuntien välilläkin toimii yhteispeli, koska jokainen seurakunta toimii saman valmentajan alaisuudessa. Ekumenia parhaimmillaan on kuin yksi iso joukkue, joka pelaa saavuttaakseen saman tavoitteen, maaliin pääsemisen yhdessä.

Olen aina ihaillut urheilussa joukkuelajeja, kuten jalkapalloa tai jääkiekkoa. Joukkuelajeissa kaikilla pelaajilla on oma tehtävänsä, mutta pelaajat huomioivat myös jokaisen muun pelaajan joukkueessaan. Pohjanmaalla syntyneenä olen aina pitänyt eniten pesäpallosta. On jännittävää seurata tilannetta, jossa kaikki pesät ovat täynnä ja seuraava lyöjä asettuu lyömään. Voin hyvin kuvitella, kuinka kihelmöivä jännitys valtaa lyöjän, jonka vastuulla on saada kolmospesän pelaaja kotiin. Joskus tilanne ratkeaa siihen, kun vastustajan lukkari ”polttaa” kotiin juoksevan pelaajan. Toisinaan taas lyömässä oleva pelaaja lyö täydellisen läpilyönnin, jolloin kaikki pelaajat pääsevät kotiin. Tämä vaatii erityistä yhteispeliä kaikilta kentällä olevilta. Heidän täytyy tarkkailla samaan aikaan sekä lyöjää ja hänen lyöntinsä onnistumista, että toisiaan. Tämän lisäksi myös valmentajalla on oma roolinsa näyttää merkkiä viuhkalla pelaajille ja ohjata heidän liikkeitään.

Mikäli joukkueessa vallitsee yhteishenki joka kannustaa ja rohkaisee, mahdollisuudet voittoon ovat suotuisat. Tässä valmentajalla on iso rooli, olla joukkuehenkeä luovana tekijänä. Valmentajalla tulee olla näky siitä, millaisen joukkueen hän haluaa muodostaa. Hänen tulee myös nähdä yksilöpelaajien taidot, jotta hän voi asettaa heidät tiettyihin tehtäviin. Kuka on hyökkääjä ja kuka puolustaja jne. Jos joukkue ei toimi yhteen, mahdollisuudet voittoon pienenevät. Joukkueella jonka valmentaja ei kykene luomaan yhteishenkeä, ei myöskään ole parhaat edellytykset menestykseen.

Täydellinen valmentaja

Seurakunnan valmentajana toimii Jeesus Kristus, Pyhän Henkensä välityksellä. Toimivassa seurakunnassa tarvitaan juuri tätä täydellistä valmentajaa. Paavali opettaa kirjeissään seurakunnasta hyvin teologisesta näkökulmasta. Lähtökohtana hänellä on oppi Kristuksesta kristologia ja oppi lopun ajasta eskatologia. Paavalin opetuksessa seurakunta on jotakin konkreettista. Se on Kristuksen ruumis, jossa sen jokaisella jäsenellä on yhtä tärkeä tehtävä ja kokonaisuutta johtaa Jeesus. Vaikka seurakunnat toimivat omilla paikkakunnillaan ja paikkakunnalla on monia eri seurakuntia, se ei kuitenkaan alenna seurakuntien arvoa keskenään. Jokainen paikallisseurakunta on seurakunta sanan täydessä merkityksessä, ja jokainen niistä on osallinen Kristuksen koko täyteydestä. Silloin, kun me seurakuntina löydämme yhteishengen ja toimimme yhteistyössä keskenämme ja Kristusta kirkastaen, silloin saamme nähdä myös suurempia voittoja.