Muistan vieläkin elävästi sen, kun sain vanhemmiltani ensimmäisen raamattuni. Se oli sellainen pieni vetoketjullinen ja viininpunainen. Eräänä päivänä satuin selailemaan raamattuni viimeisiä sivuja ja huomasin siellä sisällysluettelon. Ensin olivat Vanhan testamentin kirjat ja sitten Uuden testamentin. Hiukan hämmentyneenä ja ehkä vähän huvittuneenakin huomasin, kuinka Uuden testamentin kirjojen luettelossa Johanneksen ilmestyksen jälkeen oli kustantajan huomautus. Tarkistettuani vanhemmiltani, ettei kustantajan huomautus ollut raamattuun kuuluva kirja, asia huvitti minua entistä enemmän. Tänä päivänä muistelen tuota pientä poikaa joka ei tiennyt vielä isosta julmasta maailmasta mitään ja otti ensimmäisiä askeliaan raamatun lukemisessa. Ajatuksissani toivoisin pääseväni takaisin tuohon hetkeen kertomaan tuolle pojalle, että kirja jota pitelet käsissäsi, on tutkimisen ja opettelemisen arvoinen kirja. Tuo kirja tulisi mullistamaan sinun maailmasi ja sen avulla pääsisit tuntemaan maailman parhaan ystävän ja suojelijan Jeesuksen. Kertoisin tuolle pojalle, kuinka äärettömän tärkeää tulisi olemaan raamatun oikeanlainen tulkinta ja kuinka kaikki tulisi lepäämään sen varassa, että Pyhä Henki saisi ohjata ajatuksia löytämään raamatun todellinen sanoma.

Tänäkin päivänä vuosikymmenten jälkeen joudun ajoittain pysähtymään ja miettimään; ”ymmärränkö, mitä luen?” Olenko todella löytänyt lukemastani tekstistä sen, mitä Jumala tahtoo minun ymmärtävän? Opiskeluaikanani opin ”hermeneutiikkaa” ja ”eksegetiikkaa”, eli raamatun tulkinnan perusteita, sekä myöskin Uuden testamentin kreikkaa. Kuitenkin aina silloin tällöin olo on kuten Apostolien tekojen kertomuksessa olevalla etiopialaisella hoviherralla:

Totta on, että joskus raamatun sanoma on vaikeasti havaittavissa. Mutta suurimmaksi osaksi syynä on se, ettei ymmärretä ottaa huomioon kunkin kirjan tai koko raamatun kokonaisuutta, vaan irrotetaan tietty jakeen kohta irralleen tekstistä. Mieleeni tulee kertomus miehestä, joka päätti kerran ottaa ns. peukalopaikan raamatusta ja osui jakeeseen; ”ja niin Juudas hirtti itsensä”. Kauhistuneena mies otti äkkiä toisen peukalopaikan ja osui jakeeseen; ”mene ja tee sinä samoin”. Tästä yhä kauhistuneempana mies otti vielä kolmannen paikan, jossa luki; ”Se minkä teet, tee pian.” Se onko tarina totta vai tarua, ei ole kertomuksen opetuksen ydin, enkä väitä tässä, etteikö Pyhä Henki voi toimia peukalopaikoillakin. Ytimenä on se, että Jumala tahtoo meidän tutkivan antamaansa sanaa kokonaisuuksina. 1. Mooseksen kirjan alku luvuista Ilmestyskirjan viimeiseen jakeeseen raamatun punaisena lankana on Jumalan ainutlaatuinen pelastussuunnitelma Hänen poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.

Meillä on ainutlaatuinen sanoma, jonka Jumala on meille Pyhän Henkensä kautta luovuttanut. Meillä on mahdollisuus tutkia tätä sanomaa, mutta on äärimmäisen tärkeää, että Hän joka tuon sanoman on raamatun kirjoittajille innoittanut, saisi myöskin johdattaa meitä ymmärtämään sitä. Tuona päivänä Filippos sai olla Hengen johdatuksessa ja opettaa hoviherraa Jeesuksesta Kristuksesta. Tuona päivänä Filippos oli ”kustantajan huomautus”. Johtakoon Pyhä Henki meidän ajatuksiamme lukiessamme raamattua ja opastakoon meitä niihin rikastuttaviin hetkiin maailman parhaan sanoman parissa.

Kaikkia teitä siunaten
Jani