About Jani Alanko

Rauhaa vain rauhaa

Kun enkeli ilmestyi paimenille, n. 2000 -vuotta sitten, hänen kanssaan ilmestyi myös taivaallinen sotaväki. Näky on varmasti ollut huikaiseva ja myöskin pelottava. Sotajoukot eivät kuitenkaan julistaneet sotaa vaan rauhaa, jonka Jumala tahtoo tänäkin päivänä lahjoittaa meistä jokaiselle. Syntiinlankeemuksen tuloksena rauha Jumalan kanssa rikkoontui ihmisen ja Jumalan välillä. Jumalan suunnitelma kuitenkin lähti samantien käyntiin ja se on nähtävissä koko Vanhan testamentin kokonaisuudessa. Jeesuksen syntymä Betlehemin talliin, käynnisti viimeisen vaiheen tätä Jumalallista suunnitelmaa. Jeesus, josta Johannes kastaja sanoi; Katso Jumalan karitsa joka pois ottaa maailman synnin, oli syntynyt.

Tänäkin vuonna, joulun todellinen sanoma on siinä, että meillä on mahdollisuus ikuiseen rauhaan Jumalan kanssa, koska Jeesus syntyi, eli ja kuoli Golgatan keskimmäisellä ristillä, jokaisen ihmisen puolesta. Jeesus tahtoo tänäänkin tulla meidän jokaisen kotiin, tuomaan rauhaa ja vain rauhaa!

Siunattua ja rauhallista joulua kaikille
– Jani –

Kasvukipuja

Onko sinulla joskus sellainen olo, että omassa elämässä ei tapahdu hengellistä kasvua? Varmasti kaikki uskovat tuntevat joskus huonommuuden tunnetta siitä, että oma uskonelämä polkee paikallaan. Voidaan myös joskus ajatella, että kun se ja se henkilö on niin pitkällä, että puhutaan siitä Jumalan miehestä tai siitä Jumalan naisesta. Ajatellaan helposti, että hengellinen kasvu on vain joidenkin harvojen etuoikeus tai se on jotain salaista ja mystistä. Näin ei kuitenkaan ole. Me saamme kasvaa tänäkin päivänä Jumalan armosta, kohti Jeesuksen tuntemisen täysi-ikäisyyttä. Jokainen Jumalan mies ja nainen, on sinnikkäästi tehnyt työtä oman hengellisen kasvun puolesta. Jumalan armo kasvattaa meitä, mutta se kysyy meiltä myös oikeanlaista asennetta. Paavali vertasi usein kirjeissään hengellistä kasvua urheiluun. Ensimmäisen Korinttilaiskirjeensä yhdeksännessä luvussa Paavali kirjoittaa:

Ettekö tiedä, että ne, jotka juoksevat kilparadalla, tosin kaikki juoksevat, mutta vain yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa tekin niin, että saavutatte sen. Jokainen kilpailija noudattaa kaikessa itsehillintää, nuo saadakseen katoavan seppeleen mutta me katoamattoman.
1. Kor. 9:24-25

Aivan samalla tavalla, kuin huippu urheilija harjoittelee sinnikkäästi tulevaa kilpailua varten, mekin saamme harjoitella sinnikkäästi, jotta me saavuttaisimme uskon päämäärän, Jeesuksen tuntemisen täysi-ikäisyyden. Jumala sanansa -raamatun- kautta kasvattaa meitä, kun me luemme raamattua. Rukouksen kautta me annamme Pyhän Hengen kasvattaa meitä ja yhteisissä seurakunnan tilaisuuksissa, me voimme myös toinen toistamme vahvistaa, rohkaisemalla ja rukoilemalla toisiemme puolesta. Jumala armossaan antaa meille kasvua, mutta meiltä kysytään sinnikkyyttä ja oikeaa asennetta.

Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen Hepr. 12:1-2

Kustantajan huomatus

Muistan vieläkin elävästi sen, kun sain vanhemmiltani ensimmäisen raamattuni. Se oli sellainen pieni vetoketjullinen ja viininpunainen. Eräänä päivänä satuin selailemaan raamattuni viimeisiä sivuja ja huomasin siellä sisällysluettelon. Ensin olivat Vanhan testamentin kirjat ja sitten Uuden testamentin. Hiukan hämmentyneenä ja ehkä vähän huvittuneenakin huomasin, kuinka Uuden testamentin kirjojen luettelossa Johanneksen ilmestyksen jälkeen oli kustantajan huomautus. Tarkistettuani vanhemmiltani, ettei kustantajan huomautus ollut raamattuun kuuluva kirja, asia huvitti minua entistä enemmän. Tänä päivänä muistelen tuota pientä poikaa joka ei tiennyt vielä isosta julmasta maailmasta mitään ja otti ensimmäisiä askeliaan raamatun lukemisessa. Ajatuksissani toivoisin pääseväni takaisin tuohon hetkeen kertomaan tuolle pojalle, että kirja jota pitelet käsissäsi, on tutkimisen ja opettelemisen arvoinen kirja. Tuo kirja tulisi mullistamaan sinun maailmasi ja sen avulla pääsisit tuntemaan maailman parhaan ystävän ja suojelijan Jeesuksen. Kertoisin tuolle pojalle, kuinka äärettömän tärkeää tulisi olemaan raamatun oikeanlainen tulkinta ja kuinka kaikki tulisi lepäämään sen varassa, että Pyhä Henki saisi ohjata ajatuksia löytämään raamatun todellinen sanoma.

Tänäkin päivänä vuosikymmenten jälkeen joudun ajoittain pysähtymään ja miettimään; ”ymmärränkö, mitä luen?” Olenko todella löytänyt lukemastani tekstistä sen, mitä Jumala tahtoo minun ymmärtävän? Opiskeluaikanani opin ”hermeneutiikkaa” ja ”eksegetiikkaa”, eli raamatun tulkinnan perusteita, sekä myöskin Uuden testamentin kreikkaa. Kuitenkin aina silloin tällöin olo on kuten Apostolien tekojen kertomuksessa olevalla etiopialaisella hoviherralla:

26. Herran enkeli puhui Filippokselle: ”Nouse ja mene etelään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gazaan ja on autio.”… …29. Henki sanoi Filippokselle: ”Mene lähemmäs ja pysyttele noiden vaunujen vierellä.” 30. Filippos juoksi vaunujen luo, kuuli miehen lukevan profeetta Jesajaa ja kysyi: ”Ymmärrätkö myös, mitä luet?” 31. Tämä vastasi: ”Kuinka minä voisin ymmärtää, jos kukaan ei minua opasta?” Hän pyysi Filipposta nousemaan ja istumaan viereensä… Ap.t. 8:26, 29–31

Totta on, että joskus raamatun sanoma on vaikeasti havaittavissa. Mutta suurimmaksi osaksi syynä on se, ettei ymmärretä ottaa huomioon kunkin kirjan tai koko raamatun kokonaisuutta, vaan irrotetaan tietty jakeen kohta irralleen tekstistä. Mieleeni tulee kertomus miehestä, joka päätti kerran ottaa ns. peukalopaikan raamatusta ja osui jakeeseen; ”ja niin Juudas hirtti itsensä”. Kauhistuneena mies otti äkkiä toisen peukalopaikan ja osui jakeeseen; ”mene ja tee sinä samoin”. Tästä yhä kauhistuneempana mies otti vielä kolmannen paikan, jossa luki; ”Se minkä teet, tee pian.” Se onko tarina totta vai tarua, ei ole kertomuksen opetuksen ydin, enkä väitä tässä, etteikö Pyhä Henki voi toimia peukalopaikoillakin. Ytimenä on se, että Jumala tahtoo meidän tutkivan antamaansa sanaa kokonaisuuksina. 1. Mooseksen kirjan alku luvuista Ilmestyskirjan viimeiseen jakeeseen raamatun punaisena lankana on Jumalan ainutlaatuinen pelastussuunnitelma Hänen poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.

Meillä on ainutlaatuinen sanoma, jonka Jumala on meille Pyhän Henkensä kautta luovuttanut. Meillä on mahdollisuus tutkia tätä sanomaa, mutta on äärimmäisen tärkeää, että Hän joka tuon sanoman on raamatun kirjoittajille innoittanut, saisi myöskin johdattaa meitä ymmärtämään sitä. Tuona päivänä Filippos sai olla Hengen johdatuksessa ja opettaa hoviherraa Jeesuksesta Kristuksesta. Tuona päivänä Filippos oli ”kustantajan huomautus”. Johtakoon Pyhä Henki meidän ajatuksiamme lukiessamme raamattua ja opastakoon meitä niihin rikastuttaviin hetkiin maailman parhaan sanoman parissa.

Kaikkia teitä siunaten
Jani

Armoa!

Olen aloittanut lukemaan uudelleen Philip Yanceyn kirjaa nimeltään ”Mikä armossa on niin ihmeellistä?”. Muistan, että luin kirjan ensimmäisen kerran vuonna 2009 ja jo silloin kirjan kuvaus armosta sai minussa aikaan ihmetystä. Niin myös nyt, kun luen kirjaa uudelleen. Se kuinka kirjoittaja saa tekstissään esiin armon syvyyttä, saa aikaan minussa nöyryyttä. Jälleen kerran armo iskee tajuntaan ennen kaikkea vapauttavana tuulahduksena joskus niin kovin armottomaan maailmaan.

Armosta on toki kirjoitettu useita kirjoja ja Raamatun sanomakin on yksi iso armon julistus. Kuitenkin tuo Yanceyn kirja on yksi parhaimmista kirjoista, kun puhutaan armosta. Aivan siellä alkulehdillä pysähdyin H. Richard Niebuhr:in ajatukseen; ”Kaikki suuret kristilliset vallankumoukset, eivät aiheudu jonkin sellaisen löytämisestä, mitä ei olisi ennestään tiedetty. Ne toteutuvat, kun joku ottaa todesta sellaista, mikä on aina ollut olemassa.” Täytyy myöntää, että tämän ajatuksen kanssa jouduin viettämään usean hetken, ennen kuin se selkiintyi mielessäni. Mutta jos oikein ajatellaan tuon lauseen merkitystä juuri armon kohdalla, se alkaa elämään sisimmässä. Olenko minä ottanut todesta sen mikä on aina ollut olemassa ja kuinka paljon oikeastaan muistan armahtaa muita, vastaanottaa armoa ja antaa armoa myös itselleni? Elämä on joskus sellaista, kuin pelaisi itseään vastaan peliä, jossa pelaajina toimivat armo ja armottomuus. On helppoa julistaa armoa muille ihmisille, mutta joskus se on vaikeaa laittaa käytäntöön. Varsinkin sellaisissa tapauksissa, kun kohtaa ihmisen, joka on tehnyt omasta mielestään kauheita tekoja. Mutta myös itseään kohtaan on joskus liian armoton ja unohtaa, että meidän tulee rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään.

Armon suuruus

Muistan kun itse sain väläyksen Jumalan armosta hyvin konkreettisella tavalla. Olin pitämässä raamattupiiriä eräässä avovankilassa ja kerran teimme retken paikallisen seurakunnan leirikeskukseen. Olimme miesten kanssa saunomassa ja istuin erään vangin vieressä, joka istui elinkautista. Siellä saunan lauteilla Jumala kysyi minulta, kumpaa meistä Jumala rakasti enemmän. Siinä istui kaksi miestä saunan lauteilla alastomina Jumalan edessä ja Jumalan armo oli täysin saman arvoista meille kummallekin. Kumpikin meistä oli syntisiä ja tarvitsivat Jumalan armoa ja kumpikin oli saanut armoa armon päälle. Meillä kaikilla on mahdollisuus tänäkin päivänä vastaanottaa Jeesuksen ristillä saatu voitto omaksemme ja saada Jumalan armahdus elämäämme. Kun ymmärrämme oman asemamme Jumalan lapsina, saa armo vaikuttaa meissä Pyhän Hengen kautta armahdusta muita ihmisiä kohtaan ja myöskin itseään kohtaan.


sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla mutta saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Room. 3:23-24

Visio Valtakunnasta

Oletko koskaan miettinyt, kun rukoilet; “tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa”, että miten Jumalan valtakunta tulee ja kuinka voin olla mukana Jumalan tahdon toteutumisessa? Entä oletko koskaan pohtinut sitä, mitä Jeesus tarkoitti, kun hän Matteuksen evankeliumin kuudennessa luvussa kehottaa kuulijoitaan etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan (Mt. 6:33). Näiden kysymysten äärellä varmasti meistä jokainen on jossain vaiheessa elämäänsä ollut. Jumalan rikas suunnitelma on ollut käynnissä aina maailman luomisesta asti ja meillä on tässä suunnitelmassa oma osamme.

Vuosi on taas vaihtunut uuteen ja edessämme on uudet haasteet. Rukoukseni on, että voisimme yhdessä lähteä tutkimusmatkalle Raamatun sanomaan. Tutkimaan Jumalan visiota Hänen Valtakunnastaan ja kuinka se on toteutumassa jo nyt. Jeesuksen julistuksen keskeisenä käsitteenä oli juuri taivasten valtakunnan lähelle tuleminen. Suuri Ilosanoma siitä, että Jumala pitää lupauksensa ja vie oman suunnitelmansa loistokkaaseen päätökseen. Tahtoisin rohkaista juuri sinua tänä vuonna syventymään Jumalan sanan äärelle ja antamaan Pyhän Hengen vaikuttaa uusia oivalluksia Raamatun äärellä.

Vietämme joka toinen keskiviikko Sanan ja rukouksen iltaa Punkaharjulla ja ajatukseni on, että noissa illoissa voisimme käydä läpi Raamatun kokonaiskertomusta ja Jumalan visiota valtakunnasta, unohtamatta kuitenkaan yhteistä rukousta, jonka kautta me voimme vahvistua yhteisestä uskostamme.

Tahdon toivottaa teille jokaiselle oikein siunattua uuttavuotta ja hedelmällisiä hetkiä Raamatun sanoman äärellä, joka tänäkin vuonna saa olla meille rohkaisuksi, lohdutukseksi ja opetukseksi.
Teitä kaikkia rakkaudella siunaten Jani

Hän, joka todistaa tämän, sanoo: “Totisesti, minä tulen pian.” Aamen, tule, Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.
Ilm. 22:20-21

Yhteispeliä

Seurakuntaelämä on joukkuelaji, jossa jokaisella jäsenellä on tärkeä tehtävä. Seurakuntien välilläkin toimii yhteispeli, koska jokainen seurakunta toimii saman valmentajan alaisuudessa. Ekumenia parhaimmillaan on kuin yksi iso joukkue, joka pelaa saavuttaakseen saman tavoitteen, maaliin pääsemisen yhdessä.

Olen aina ihaillut urheilussa joukkuelajeja, kuten jalkapalloa tai jääkiekkoa. Joukkuelajeissa kaikilla pelaajilla on oma tehtävänsä, mutta pelaajat huomioivat myös jokaisen muun pelaajan joukkueessaan. Pohjanmaalla syntyneenä olen aina pitänyt eniten pesäpallosta. On jännittävää seurata tilannetta, jossa kaikki pesät ovat täynnä ja seuraava lyöjä asettuu lyömään. Voin hyvin kuvitella, kuinka kihelmöivä jännitys valtaa lyöjän, jonka vastuulla on saada kolmospesän pelaaja kotiin. Joskus tilanne ratkeaa siihen, kun vastustajan lukkari ”polttaa” kotiin juoksevan pelaajan. Toisinaan taas lyömässä oleva pelaaja lyö täydellisen läpilyönnin, jolloin kaikki pelaajat pääsevät kotiin. Tämä vaatii erityistä yhteispeliä kaikilta kentällä olevilta. Heidän täytyy tarkkailla samaan aikaan sekä lyöjää ja hänen lyöntinsä onnistumista, että toisiaan. Tämän lisäksi myös valmentajalla on oma roolinsa näyttää merkkiä viuhkalla pelaajille ja ohjata heidän liikkeitään.

Mikäli joukkueessa vallitsee yhteishenki joka kannustaa ja rohkaisee, mahdollisuudet voittoon ovat suotuisat. Tässä valmentajalla on iso rooli, olla joukkuehenkeä luovana tekijänä. Valmentajalla tulee olla näky siitä, millaisen joukkueen hän haluaa muodostaa. Hänen tulee myös nähdä yksilöpelaajien taidot, jotta hän voi asettaa heidät tiettyihin tehtäviin. Kuka on hyökkääjä ja kuka puolustaja jne. Jos joukkue ei toimi yhteen, mahdollisuudet voittoon pienenevät. Joukkueella jonka valmentaja ei kykene luomaan yhteishenkeä, ei myöskään ole parhaat edellytykset menestykseen.

Täydellinen valmentaja

Seurakunnan valmentajana toimii Jeesus Kristus, Pyhän Henkensä välityksellä. Toimivassa seurakunnassa tarvitaan juuri tätä täydellistä valmentajaa. Paavali opettaa kirjeissään seurakunnasta hyvin teologisesta näkökulmasta. Lähtökohtana hänellä on oppi Kristuksesta kristologia ja oppi lopun ajasta eskatologia. Paavalin opetuksessa seurakunta on jotakin konkreettista. Se on Kristuksen ruumis, jossa sen jokaisella jäsenellä on yhtä tärkeä tehtävä ja kokonaisuutta johtaa Jeesus. Vaikka seurakunnat toimivat omilla paikkakunnillaan ja paikkakunnalla on monia eri seurakuntia, se ei kuitenkaan alenna seurakuntien arvoa keskenään. Jokainen paikallisseurakunta on seurakunta sanan täydessä merkityksessä, ja jokainen niistä on osallinen Kristuksen koko täyteydestä. Silloin, kun me seurakuntina löydämme yhteishengen ja toimimme yhteistyössä keskenämme ja Kristusta kirkastaen, silloin saamme nähdä myös suurempia voittoja.